mitä kuuluu kukkuluuruu

Onko se kevät

Vai onko se kun sanoin että rakastan

Vai onko se macakapselit joita niin tunnollisesti nielen

Vai onko se vuoden loppu

Vai mikä se on

Kun tuntuu nyt 

Viimein

Niin kumman hyvältä

Eilen Vuokko Hovatta vastasi sähköpostiini jonka lähetin jo muutama hetki sitten : 

Moi Anni!

Anteeksi kun en ole vastannut, meili oli hautautunut johonkin! Jos et ole jo kysynyt jotakuta toista kummiksesi, olen todella mielelläni käytettävissä tässä luottamuksellisessa tehtävässä.

Kiitos kun kysyit! Palataan pian!!!

Kevät kuohuu jo!

Vuokko

Ja tällä viikolla olen tavannut ihania uusia hurmaavia, viehättäviä ihmisiä Nätyltä ja muualta Illumenationissa. 

Ja olen saanut vaihtaa työpajaa kun en kestänyt omaani ja pääsin Directing Actorsiin ja Casting Workshopiin vaikka täyttä oli mutta silti sain.

Ja oon oppinut uutta ja mennyt vaaraa kohti ja päin.Impronnut englanniksi vieraan kanssa kamalilla ohjeilla ilman päätä tai häntää.
Antanut kuvata itseäni kameralla ja katsonut myös mitä tuli.

Ja nähnyt itseni näyttelemässä vieraan kanssa improten kameralle.

Ja nähnyt itseni räpäyttämässä silmiä liian monta kertaa.

Ja nähnyt itseni nauramassa vähän liian tyhmänä ja söpönä.

Ja nähnyt itseni sellaisena kun olen kun luulen ettei kamera enää käy.

Ja nähnyt itseni uudestaan ja ymmärtänyt että minussa voisi olla jotain.

Ja ymmärtänyt itseäni uudestaan vieraiden ihmisten kautta ja vuoksi ja takia.

Ja mieli on kevyt ja eläminen on helppoa just nyt. 

Koska aamulla on jo inhimillisempää nousta ylös sängystä.

Ja miulla on jo joku kelle soittaa koulun jälkeen jos ja viimein, KUN, haluan tehdä jotain.

Ja uskallan vihdoin ajatella myös: Helsinki, rakastan sinuaKIN vähän jo.

Ja uskallan ajatella että lähden ehkä Ranskaan. Ehkä en lähde.

Ja uskallan ajatella että uskallan rakastaa.

Ja uskallan vähän ajatella että ei haittaa vaikka oot vähän laiska ja et oikein liikukaan.

Ja uskallan ajatella että ensi vuonna sitten taas mitä vaan ja paljon.

Ja uskallan sanoa jo: 

Koti

ensimmäinen lähestyy loppua

Tähän vuoteen on kuulunut uskomattoman paljon kipeyttä ja pimeyttä. Onni on ollut koko ajan läsnä ja mahdollinen, en vain ole siihen täysin yltänyt enkä sitä ymmärtänyt. Puhukoot kuvat puolestaan, minä en enää osaa sanoa mitään.

sinä se olet onnellinen ollaksesi niin surullinen

Aloitan yksinkertaisista asioista.

Tulin tänään Laurenin ruskealle kissalle kummiksi.

Kun huokaisin että milloinhan sitä jaksais taas hymyyn suunsa vääntää niin Eetu tokaisi että olethan tuota koko päivän tänäänkin nauranut.

On valo. On lämpö. Niitä vois pitää onnen tai jonkin itseisarvona. Ettei ne olis olemassa, todellisia, merkitseviä, onnenavaimia vain jaettuina.

On ihmisiä keille voi laittaa viestiä ja joiden kanssa jakaa huolensa.

Sain tänään tuntemattomilta hymyjä ja lauseita.

Näitä pieniä, arkisia, tärkeitä aatoksia.

Valitsen onnen, voi kyllä.